Monday, October 17, 2011

Ihminen (2)


Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin,
yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot.
Askelen, kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen, mutta jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi,
hetken, kaksi sa itseäs vastaan painavas luulet ihmisen, kaltaises - vierasta lämmititkin!
Silmää löytänyt et, joka vois sun katsehes kestää, kättä sa et, joka ei liukunut luotasi pois.
Kylmä on ystävän mieli ja kylmä on armahan rinta. Huulet liikkuvat vain, rinta on liikkumaton. Leikkihin kumppanin löydät, et toden riemuhun, tuskaan.
Hiipua yksikseen tuntehes polttavin saa.
Ystävän, armaan vain oma kaipuus sulle on luonut, houreen, jok' katoaa, kun sitä kohti sa käyt.
Niin olet yksin, sa ihminen, yksin keskellä kaiken,
yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot, yksin erhees kätket ja yksin kyyneles itket.
Ainoa uskollinen on oma varjosi vain.
V.A. Koskenniemi Elegia
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 05.07.2007 20:17
eräs tyttö kirjoitti: seitsemän sanaa, joita vihaan kaikkein eniten, ovat

"Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin"
 Kirjoittanut: MikkoL, 06.07.2007 06:56
toinen luomiskertomus, 1 Ms 2:4-3:24 kertoo, että

- Herra Jumala muovasi savenvalajan tavoin kosteasta maasta ihmisen

- puhalsi hänen sieraimiinsa niin että hänestä tuli elävä henki

- istutti puutarhan itään, Eedeniin

- asetti ihmisen puutarhaan

- kasvatti maasta esiin kaikenlaisia puita, jotka olivat kauniita katsella ja joiden hedelmät olivat hyviä syödä, ja paratiisin keskelle hän kasvatti elämän puun sekä hyvän- ja pahantiedon puun.
 Kirjoittanut: MikkoL, 06.07.2007 06:57
ja sitten kertomuksessa tulee painokkaasti esiin tuo V.A. Koskenniemen kuuluisan Elegian asia

Herra Jumala sanoi: "Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään"
 Kirjoittanut: MikkoL, 06.07.2007 07:03
tämä on myyttistä kieltä

ensimmäinen kertomus kuvaa kaiken alkamista "luonnontieteellisesti", Jumala tekee luomistyötä järjestyksessä, asteittain ja arvioi kutakin vaihetta sen valmistuessa.

samassa rytmissä ja linjassa luodaan mies ja nainen, mutta heidät tehdään Jumalan kuvaksi vallitsemaan luomakuntaa.

kirjoittaja ei tiedä juuri mitään siitä maailmankaikkeuden todellisuudesta, jonka me olemme tähän mennessä saaneet oppia tuntemaan ihmiskunnan pitkällä taipaleella.

hänelle maa on kaiken keskus jonka päällä aurinko, kuu ja tähdet ovat taivaankannessa.

mutta kaiken tuon vajvaisen näkemisen läpi kuultaa merkillisen totuudellinen näky, profetia, jolle ei ole vertaa missään muinaisen maailman kirjoituksessa kaiken alkamisesta.
 Kirjoittanut: MikkoL, 06.07.2007 07:06
toinen kertomus on myyttistä kieltä, mutta se ei ole myytti siinä mielessä kuin tunnemme kaikkien kansojen ja uskontojen näkemyksistä kaiken alkamisesta.

sellaiset, vertailuja tekevät uskontotietelijät, jotka eivät osaa erottaa Abrahamin lasten perintöä muusta eivät ole ammattinsa parhaita edustajia.

perustava ero on siinä, että useimmat luomismyytit kertovat "maailman synnystä" ateistisen materialismin tapaan, asiat vain syntyvät.

Näinhän ihminen näkee luonnossa tapahtuvan, ruoho kasvaa, munasta tulee lintu tai käärme, äiti synnyttää lapsen.

tästä voimme käyttää sanaa "kosmogonia", kosmoksen synty eli maailman synty.
 Kirjoittanut: MikkoL, 06.07.2007 07:09
Toinen luomiskertomus eli ns. jahvistin kertomus, on myyttinen, mutta siinä on tekemisen maku.

Kaiken tekijä on yksi ainoa suvereeni Jumala, jonka rinnalla ei tässä kertomuksessa ole mitään jumalan puolisoa tai Hänen vertaistensa jumalten neuvostoa.

paljon on tätäkin tutkittu, miten heprealaisten keskuudessa syntyi käsitys yhdestä Jumalasta. se on iso aihe, mutta sanon tässä vain että tässä suhteessa toinen luomiskertomus POIKKEAA TÄYDELLISESTI siitä, mitä tunnemme vanhan maailman korkeakulttuurien uskonnoista ja luomismyyteistä.
 Kirjoittanut: MikkoL, 06.07.2007 07:12
sanoisin näin, ensimmäinen luomiskertomus on suurtyön tekijän majesteettinen allekirjoitus "Minä olen tämän kaiken tehnyt"

ilman tuota allekirjoitusta, jonka juutalaisten kautta koko maailma on saanut nähdäkseen, me emme tietäisi kuka tämän kaiken on tehnyt.

voisimme arvailla että onpa tämä ikäänkuin suunniteltua, suurten kelloseppien kädenjälkeä, Gaia on kuin elävä olento, Marduk on tehnyt sitä ja tätä. Hapuilla, jos ehkä Hänet löytäisimme.

Luomakunta ei kuitenkaan ole nimettömän taiteilijan kädenjälki, vaan sen tekijällä on nimi ja hän on sen luomilleen ihmisille ilmoittanut ja itsensä myös heille näyttänyt Nasaretin miehessä.
 Kirjoittanut: MikkoL, 06.07.2007 07:17
Lutheria soveltaen sanoisin että toinen luomiskertomus on erittäin intensiivinen, valtavalla sisällöllä pakattu "jumalainen Aeneas runo".

Myyttien kielellä se välittää ihmiselle toisenlaisen, paljon syvällisemmän viestin kuin ensimmäinen luomiskertomus.

Kieli on niin osuvaa ja mieliin jäävää, että kukaan ihminen, joka on sen kerran kuullut, ei sitä unohda.

Voimme hylätä sen ja sanoa "tämä on myyttistä tarua ja hölynpölyä, joka ei moderniin tieteellis-tekniseen aikaan kuulu"

Voimme pilkata sen omituisia puita tai ihmetellä mistä Kain sai vaimon.

Voimme tietoinemme nauraa ihmisiä, jotka uskovat sen kirjaimellisesti ja vänkäävät, että mitään ihmisen kehitystä ja homo erectusta ei ole.

Silloin emme kuitenkaan suhtaudu tähän mestariteokseen kypsästi, emme aseta sitä oikeaan ympäristöön emmekä lainkaan ota vastaan sitä viestiä, jonka Herra Jumala sen kautta antaa.
 Kirjoittanut: MikkoL, 06.07.2007 07:19
nimittäin ei vain ihminen ole yksin

miehetär rinnalleen annettunakin mutta tätä syytellen.

Eedenin puutarhasta kaikuu läpi ihmiskunnan historian ja maailman ääriin asti syvä, tuskainen hylätyn rakkauden huuto

"Missä olet ihminen?"
 Kirjoittanut: MikkoL, 06.07.2007 07:28
kestää meidän kelloissamme hyvin hyvin kauan ennenkuin Välimeren itärannalta kanaanilaisten maasta kuuluu hyvin hiljainen vastaus

hinneni - "tässä olen" (1 Ms 22:1)

Jumala on löytänyt ihmisten joukosta ystävän, niin sanotaan kauniisti arabiaksi Ibrahim, el-Khalil, Jumalan ystävä.

Mutta kuinka mahtaa tämän Adamin lapsen kanssa käydä, jos laitetaan ystävyys koetteelle?

Abraham oli Jumalan seurassa vaeltanut kuin paratiisissa ikään, puhellen Hänen kanssaan ja monia lahjoja saaneena.

Mutta yksi oli, joka oli Abrahamille ja Saaralle arvokkaampi kuin Hyvän ja pahan tiedon puu Adamille ja Eevalle, arvokkaampi kuin Elämän puu.

Iisak. Ainoa lapsi, jonka vanhukset olivat saaneet ihmeellisellä tavalla Jumalalta lahjaksi.
 Kirjoittanut: MikkoL, 06.07.2007 07:31
Nyt ei ollut kyseessä kielto "älä syö tuon puun hedelmää"

Nyt oli kyseessä käsky, anna minulle hänet, joka on rakkaampi kuin oma vaimosi, rakkaampi kuin oma sielusi ja henkesi, elämäsi suurin ja ihmeellisin lahja, ainoa poikasi Iisak.

Kun näistä tapahtumista oli kulunut jonkin aikaa, Jumala tahtoi koetella Abrahamia ja sanoi hänelle: "Abraham!" Abraham vastasi: "Tässä olen."

Ja Jumala sanoi: "Ota mukaasi ainoa poikasi Iisak, jota rakastat, lähde Morian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi vuorella, jonka minä sinulle osoitan."
 Kirjoittanut: MikkoL, 06.07.2007 07:33
en rupea miettimään kanssasi, millainen oli tuo hiljainen matka vuorelle, jonka nimi Moria tarkoittaa "Jumala näkee".

Iisak ei ole aivan pikkulapsi, osaa jo puhua ja viiltää isän sydämen auki kuin veitsellä:

Iisak sanoi isälleen Abrahamille: "Isä!" Ja Abraham sanoi: "Niin, poikani?"

Iisak sanoi: "Tässä on tuli ja puut, mutta missä on karitsa polttouhriksi?"

Abraham vastasi: "Jumala katsoo kyllä itselleen karitsan polttouhriksi, poikani."

Sitten he jatkoivat yhdessä matkaa.
 Kirjoittanut: MikkoL, 06.07.2007 07:37
tilanne on Jumalan kannalta valtava

Hän on ystävystynyt Abrahamin kanssa ja näkee, näkee kaiken mitä tämän sydämessä ja ajatuksissa liikkuu.

Niinpä enkeli ei sano mitään

enkeli HUUTAA taivaasta

Kun he tulivat paikkaan, jonka Jumala oli Abrahamille osoittanut, Abraham rakensi sinne alttarin ja latoi puut paikoilleen.

Sitten hän sitoi poikansa Iisakin ja pani hänet alttarille puiden päälle.

Mutta kun Abraham tarttui veitseen uhratakseen poikansa, Herran enkeli huusi hänelle taivaasta: "Abraham, Abraham!"

Abraham vastasi: "Tässä olen."

Herran enkeli sanoi: "Älä koske poikaan äläkä tee hänelle mitään. Nyt minä tiedän, että sinä pelkäät ja rakastat Jumalaa, kun et kieltäytynyt uhraamasta edes ainoaa poikaasi."
 Kirjoittanut: MikkoL, 06.07.2007 07:40
Edenin puutarhasta kaikuva tuskainen, yksinäinen ja hylätty huuto "missä olet ihminen" on saanut kaksi kertaa vastauksen hinneni, tässä olen.

ja näin Aatamin ja Eevan jälkeläisten ja Jumalan suhde asettuu uudelle akselille:

Herran enkeli huusi Abrahamille uudelleen taivaasta:

"Näin sanoo Herra: Koska sinä tämän teit etkä kieltänyt minulta ainoaa poikaasi, minä vannon itseni kautta, että siunaan sinua runsain määrin ja annan sinulle jälkeläisiä niin paljon, että he ovat kuin taivaan tähdet tai hiekanjyvät meren rannalla, ja sinun jälkeläisesi valloittavat vihollistensa kaupungit.

Sinun jälkeläistesi saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille, koska sinä olit minun äänelleni kuuliainen."

Sitten Abraham palasi palvelijoiden luo, ja he lähtivät yhdessä Beersebaan. Ja Abraham jäi asumaan Beersebaan.
 Kirjoittanut: MikkoL, 06.07.2007 07:42
"koska sinä olit minun äänelleni kuuliainen"

tämä on koko paratiisikertomuksen ydin. Jumala asettaa ihmisen keskelle kaikkea mahdollista hyvää eikä häneltä mitään puutu, ei lemmikkieläimiä eikä elämäntoveria, ja he ovat alastomia eivätkä toisiaan häpeä.

Onko ihminen tässä tilanteessa kuuliainen Herran äänelle?

Aatami ja Eeva eivät koetusta kestäneet.

Kuuliainen löytyi paljon myöhemmin, Jumalan ystävä.
 Kirjoittanut: MikkoL, 06.07.2007 07:43
(minä en itkemättä pystynyt tätä palstaa kirjoittamaan)
 Kirjoittanut: MikkoL, 06.07.2007 07:46
ja Jumala antaa potut pottuina

Hän löysi kyllä karitsan, niinkuin Abraham uskossa pojalleen Iisakille sanoi.

Kristillisen kirkon historiasta eikä juutalaisuuden historiasta löydy yhtään teologia, jolle tämä kertomus Iisakin uhrauksesta ei olisi eräs Raamatun valtavimmista ja haastavimmista kohdista.

Paavali opettaa syvällisesti Aabrahamin uskon salaisuuksissa ja Lutherille se oli ratkaiseva asia.

Myös meidän jokaisen on tarkkaan kuultava tuo "Aabraham uskoi Jumalaa ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi"
 Kirjoittanut: MikkoL, 06.07.2007 07:50
1.
Kiitetty nyt olkoon
isäin Jumala,
kiitoslaulu soikoon
luomakunnassa.
Kiitos Jumalalle
huolenpidostaan,
Kaikkivaltiaalle
armolahjoistaan.
Kiitos olkoon Luojan,
oikeuden tuojan,
kansaansa hän muistaa.

2.
Soikoot taivaan ääret
Luojan kunniaa,
enkeleitten äänet
rauhan sanomaa.
Herra armossansa
kuninkaamme on,
kirkkaudessansa
voittaa auringon.
Kiitos olkoon Luojan,
oikeuden tuojan,
kansaansa hän muistaa.

3.
Kiitos Herrallenne,
kuu ja aurinko!
Tähdet, kiitoksenne
älköön sammuko.
Kiitos Luojallesi
anna, kaikki maa.
Järvet, virran vesi,
meret, laulakaa.
Kiitos olkoon Luojan,
oikeuden tuojan,
kansaansa hän muistaa.
 Kirjoittanut: MikkoL, 06.07.2007 07:51
4.
Myrsky, sade, kaste,
lauluun viritkää,
tuuli, liekin loiste,
Herraa kiittäkää.
Pakkastalvi, suoja,
rakeet, lumi, jää,
ylistäkää Luojaa
suurta, väkevää.
Kiitos olkoon Luojan,
oikeuden tuojan,
kansaansa hän muistaa.

5.
Puiden lehdet, juuret,
sienirihmat maan,
laaksot, vuoret suuret
tuokoot kiitostaan.
Niityt, pellot, soikaa
Luojan kunniaa,
metsät huminoikaa,
harjut riemuitkaa.
Kiitos olkoon Luojan,
oikeuden tuojan,
kansaansa hän muistaa.

6.
Linnut, äänillänne
Herraa kiittäkää,
riemuvirsiänne,
ilmat, heliskää.
Ihmislasten teiltä
nouskoon taivaisiin
kiitossäveleitä
loppumattomiin.
Kiitos olkoon Luojan,
oikeuden tuojan,
kansaansa hän muistaa.
 Kirjoittanut: MikkoL, 06.07.2007 07:51
7.
Nouse, Herran kansa,
Luojaa kiittämään.
Herra lapsiansa
johtaa Hengellään.
Katso, valtiaamme,
meitä taivaasta,
elämän me saamme,
armon sinulta.
Kiitos olkoon Luojan,
oikeuden tuojan,
kansaansa hän muistaa.
MikkoL:
VK 457 Haqvin Spegel psalmin 148 ja apokryfisen Kolmen miehen kiitoslaulun pohjalta 1686. Suom. virsikirjaan 1701. Uud. komitea 1880, 1937, 1984.

No comments:

Post a Comment